Alla oleva artikkeli on julkaistu Suomen Lemmikkikanit ry:n Papanaattori jäsenlehden numerossa 4/2014.
Kasmirluppa - helppohoitoinen pitkäturkki
Mitä ovat nuo pörheät luppakorvat, jotka näyttävät loikkiessaan aivan pomppivilta pölypalloilta? Kasmirluppa on vielä melko harvinainen eikä kovin tunnettu rotu Suomessa. Kasmirlupan nähdessään monet tuntuvat luulevan, että kyseessä on Suomessa ehkä tutumpi poikkeavaturkkinen luppakorva eli leijonaluppa tai jopa angorakani.
Millainen on kasmirluppa?
Kasmirluppa kuuluu poikkeavaturkkisiin rotuihin. Rodun ihannepaino on 1,71−2,30 kg eli kasmirluppa on hieman isompi kuin kääpiöluppa. Kasmirlupalla on pitkä turkki rungossa, kun taas päässä, korvissa ja jaloissa on vain hiukan normaalikarvaa pidempi karva.
Kasmirlupalla on niin sanottu fuchs-turkki, joka on villiangoran muoto, jota ei tarvitse keriä. Turkin tiheydestä suurin osa on pohjavillaa. Tämä on tärkeä osa turkkia, sillä ilman oikeanlaista pohjavillaa turkki ei saavuta tavoiteltua vaikutelmaa. Pohjavillan paksuuden pitäisi pystyä tuntemaan sormien välissä, ja turkin tulisi tuntua täyteläiseltä silittäessä vastakarvaan. Turkin kuuluu olla silkinpehmeää – ei karheaa, kiharaa, huopaista tai vanumaista − sekä laskeutua litteähkönä, ei nousta pystyyn tai pistellä esiin. Pohjavilla on noin 2,5 cm pituista.
Peitinkarva on kuin kakun kuorrutus. Kuten pohjavillankin, peitinkarvan tulisi laskeutua tasaisen litteänä, eikä sojottaa mihinkään suuntaan. Peitinkarva on pidempää, vahvempaa ja painavampaa kuin pohjavilla, mutta silti hieman silkkimäistä. Se ei ole jäntevää, mutta vienosti karhean tuntuista. Painavuus ja suoruus saavat sen laskeutumaan suoraan ja palauttavat sen asentoonsa karvaa kohotettaessa. Kasmirlupan turkki ei kuitenkaan palaudu samalla tavalla kuin normaaliturkkisilla kaneilla. Peitinkarvat valuvat pehmeästi ja tasaisesti niskan alaosasta häntään ja keskiselästä molemmille kyljille ilman jakausta. Ne virtaavat kauniisti koko vartalon yli kuin ylhäältä valutettuna. Jotta saavutettaisiin tämä pehmeä valumisen vaikutelma, peitinkarvan tulee olla runsasta, tasapituista ja pituudeltaan 3,5−7 cm (ideaali 4,5 cm) pitkä turkki. Vaikutelma on tärkein, ei pituus.
Kasmirlupat ovat leppoisia luppia ja luonteeltaan tasaisempia kuin kääpiölupat. Kasmirlupat ovat kuitenkin uteliaita, sosiaalisia, leikkisiä ja ovat mielellään ihmisten mukana puuhailemassa kaikenlaista. Ne nauttivat myös olla ihan vain sylissä paijattavana. Säyseän ja ystävällisen luonteensa vuoksi kasmirluppa sopii hyvin ensimmäiseksi kaniksi ja myös lapsiperheeseen lemmikiksi. Perheen vanhempien täytyy kuitenkin vastata kanin turkinhoidosta.
Rodun historiaa
Ensimmäiset pitkäkarvaiset kääpiölupat, eli Cashmere Lopit, syntyivät 80-luvulla Iso-Britanniassa. Cashmere Lopit ovat kooltaan 1,91−2,38 kg, eli isompia kuin pohjoismaiseen standardiin kuuluvat kasmirlupat. Myöhemmin Cashmere Lopin lisäksi Britanniassa kehitettiin rodusta pienempi versio Mini Cashmere Lop, jonka maksimipaino on 1,60 kg, mutta pohjoismainen kasmirluppa on silti lähempänä alkuperäistä Cashmere Lopia kuin miniversiota.
Ensimmäiset Cashmere Lopit pohjoismaihin toi ruotsalainen Anna-Karin Lundberg vuonna 1988. Niihin aikoihin standardiin ei haluttu lisätä uutta rotua, joten rotu lisättiin kääpiölupan alle omaksi turkkimuunnokseksi. Rotu tunnettiinkin pitkään nimellä kääpiöluppa fuchs. Cashmere Lop -kanit olivat kuitenkin kooltaan liian suuria kääpiölupiksi ja sen vuoksi rotua jalostettiin pienemmäksi risteyttämällä kääpiöluppa fuchseja normaalikarvaisiin kääpiöluppiin. Pitkä turkki periytyy resessiivisesti eli kummankin vanhemman on kannettava pitkän turkin aiheuttavaa geeniä, jotta syntyisi pitkäkarvaisia poikasia. Tämän vuoksi aina silloin tällöin kääpiöluppapoikueisiin saattaa yllättäen syntyä pitkäkarvaisia poikasia, vaikkei vanhempien lähisuvussa pitkäturkkisia luppia olisikaan.
Kasmirluppa lisättiin omaksi rodukseen pohjoismaiseen standardiin 1.10.2010. Rodun nimi kirjoitettiin aluksi muodossa ”cashmereluppa", mutta myöhemmin rodun nimi muutettiin nykyiseen kasmirluppa-muotoonsa.
Kasmirluppa on hyväksytty standardin kaikissa väreissä lukuun ottamatta värejä vaaleansininen, gouwenaar, ketunpunainen ja sallander. Värillisillä kaneilla on päässä, missä karva on lyhyttä, vastaava väri kuin normaalikarvassa. Pitkäkarvaisessa turkissa sallitaan vähemmän voimakas väri.
Turkin hoito
Pitkän turkin vuoksi monet olettavat, että kasmirlupan turkki menee todella helposti takkuun ja sitä täytyy varmasti kammata päivittäin. Hyvälaatuinen turkki ei kuitenkaan vaadi hoitamista niin usein kuin voisi kuvitella. Kasmirlupan pohjavillan ja peitinkarvan koostumuksen ollessa oikea, ei turkin pitäisi takkuuntua helposti. Kanit hoitavat turkkiaan itse nuolemalla, joten takkuja syntyy lähinnä sellaisiin kohtiin, joihin kani ei itse yllä hoitamaan turkkiaan. Kanin turkki kannattaa kuitenkin tarkastaa säännöllisin väliajoin takkujen varalta. Poikasten turkki vaatii hoitoa noin kahdesti viikossa, mutta kun aikuisturkki on kasvanut, noin kerta tai pari kuukaudessa riittää. Tarvittava turkinhoidon määrä on tietenkin kanikohtaista ja voi vaihdella myös vuodenajoittain. Takkujen ennaltaehkäisy on paljon helpompaa kuin huopaantuneiden takkujen selvittäminen. Turkin tarkastamisen voi tehdä tunnustelemalla sormin kanin koko kropan läpi kanin istuessa sylissäsi esimerkiksi samalla kuin katselet televisiota. Turkinhoito voi siis olla mukavaa yhdessäoloa sekä omistajalle että kanille.
Tärkein väline kasmirlupan turkin selvittämisessä ovat sormet. Takkujen paikallistamiseen voi käyttää apuna pitkäkarvaisille lemmikeille suositeltua kampaa. Tärkeää turkin huollossa on, ettei pohjavillaa vedetä pois liialla harjaamisella. Siksi takut olisi hyvä selvittää sormin. Takun selvittäminen kannattaa aloittaa erottelemalla takku varovaisesti pienempiin osiin jakamalla takkua karvansuuntaisesti, kunnes se vapautuu.
Kasmirlupalla on karvanvaihto kuten normaaliturkkisillakin kaneilla. Eniten hoitoa kasmirlupan turkki vaatii karvanvaihtoaikana – erityisesti 8−10 viikon iässä, kun vauvakarva on putoamassa. Karvanvaihdon aikana vanha kuollut turkki menettää luonnolliset öljynsä ja silkkisyytensä. Kuiva turkki on alttiimpi takkuuntumaan, jonka vuoksi sitä pitäisi hoitaa säännöllisellä selvittelyllä ja hellällä nyppimisellä. Poistamalla vanhan turkin uusi turkki saa tilaa kasvaa nopeammin ja vahvempana. Mikäli vanhaa turkkia ei auteta pois joko nyppimällä tai harjaamalla, kanin turkkiin voi kertyä paksu huopainen karvakerros, jonka läpi iho ei pääse hengittämään.
Kasmirluppa soveltuu niin sisä- kuin ulkokaniksi. Viileässä lämpötilassa kani kasvattaa tuuheamman turkin kuin huoneenlämmössä. On kuitenkin muistettava, että karvansa vuoksi kanille voi tulla tukalat oltavat helteillä.
Ennen kasmirlupan hankkimista kannattaa miettiä, oletko valmis hoitamaan sen turkkia kanin koko elämän ajan. Vaikka kasmirlupan turkinhoito vaatiikin hieman enemmän vaivaa verrattuna lyhytkarvaisen kanin hoitoon, niin ne ovat kyllä sen arvoisia. Ne palkitsevat omistajansa mahtavalla persoonallisuudellaan ja kiintymällä omistajiinsa. Hyvin hoidettu kasmirluppa on kaunista katseltavaa.